Lähdön tunnelmissa

Vajaa kaksi viikkoa kotiinpaluuseen! Auringonpaiste on hellinyt Stuttgartia taas viikonloppuna, kävin eilen puolentoista tunnin kävelyllä Schlossparkissa ja Bad Canstattin kaupunginosassa. Siellä saakka en ollut ennen käynytkään, Neckar-joen toisella puolen, ja reissu kannatti. Kaupunginosan keskusta on varsin viehättävä perinteisine saksalaistyylisine taloineen ja kapeine mukulakivikujineen. Kuntoni on päässyt surkeaksi, kun en raskauden alkuvaiheessa oikein pahoinvoinnin takia päässyt liikkumaan ja myöhemminkin olen ollut mukamas väsynyt eli rehellisemmin sanoen laiska. Pitää koettaa hiukan ryhdistäytyä että jaksan tuoda ihmistaimen kunnialla tähän maailmaan. Lähden tästä kohta taas ulos auringosta nauttimaan.

Lähdön läheisyyden huomaa siitä että olen alkanut mielessäni listata asioita joita täältä tulee ikävä. Pelkkää kurjuutta ei elämä toki ole ollut :) Ehkä päällimmäisenä mieleen tulee monikulttuurisuus. Olen nauttinut siitä että kaupungilla kävellessä vastaan tulee kaikennäköistä porukkaa ja kuulee lukuisia eri kieliä. Isossa kaupungissa tuntuu mahdottomalta sanoa, miltä näyttää keskivertosaksalainen. Porukkaan on helppo sulautua ja tuntea olonsa kotoisaksi. Pikkukylissä onkin sitten varmaan eri juttu. Siinä mielessä olen viihtynyt isossa, kolme kertaa Tamperetta suuremmassa kaupungissa. Tampereen monikulttuurisuus on tähän verraten aika vaatimatonta.

Toinen asia mitä kieltämättä tulee ikävä on eteläinen sijainti ja siitä johtuva säätila. Olihan täälläkin joulun nurkilla sateista ja ankeaa, mutta nyt on jo kevät täydessä vauhdissa. Kun Suomessa olisikin odotettavissa paukkupakkaset ja puolen metrin hanki, mutta todennäköisemmältä näyttää harmaus ja loska... Kyllä tämä auringonpaiste saa ihmismielessä aikaan ihmeitä. Sää saa tietysti aikaan sen että kaupungilla tuntuu milloin tahansa olevan enemmän elämää, ja helmikuussakin voi ostaa rautatieaseman kulman kioskista lätyn omenahillolla ja tarkenee syödä sen ulkona :) Täkäläistä luomutuotteiden tarjontaa on tullut ylistettyä monta kertaa. Ja apfelschorlea, joka itse asiassa tuntuu toimivan hyvin siiderin korvikkeenakin raskaana ollessa. Tosin sitä on helppo sekoitella itse Suomessakin omppumehusta ja hiilihapollisesta kivennäisvedestä, jos viitsii. Kulttuuritarjonta on tietysti isossa kaupungissa loistava, mutta sen verran kuin sitä kulttuuria oikeasti tulee kulutettua, myös Tampereen tarjonta riittää mainiosti.

Päällimmäinen tunne on riemu kotiin pääsystä, mutta voin kuvitella että jossain vaiheessa joukkoon sekoittuu myös ikävän tunteita. Ja hyvä niin. Olen ollut täällä kohta vuoden, mikä olisi aika masentava ajatus jos ajasta ei olisi mitään hyvää sanottavaa. Pieni kaipuu jättää myös tilaa paluun mahdollisuudelle.