Kulttuuria, kulttuuria

Ylen uutisia lukiessani eksyin kuuntelemaan Suomen euroviisuehdokasbiisejä. Aika yllättäen suosikikseni nousi Teräsbetoni. Biisissä lauletaan "missä miehet ratsastaa siellä lampaat ei voi laiduntaa". Tarvitseeko enempää sanoa :)

Unohtui melkein raportoida viikon kohokohta, eli kävimme suomalaiskaverin kanssa keskiviikkoiltana teatterissa katsomassa yhden naisen ja yhden miehen showta nimeltä "Endlich normal", siis viimeinkin normaali. Nimi jo lupasi hyvää. Olin etukäteen hiukan huolestunut että miten pysyisin saksan kielen taidoillani kärryillä, ja olin varsin tyytyväinen kun ymmärsin melkein kaiken yhtä kohtaa ja encorebiisiä lukuun ottamatta. Mutta tuota yhtä kohtaa ei ymmärtänyt seuralaisenikaan, joka on sentään asunut vuosia Saksassa ja puhuu kuin natiivi, kyse taisi olla enemmän kulttuuri- kuin kieliongelmasta.

Esitys oli vain kahtena iltana Stuttgartissa ja kiertää ympäri Saksaa, joten jos osuu nurkille niin suosittelen lämpimästi. Näyttelijättären nimi on Andrea Bongers, Googlella löytynee. Esitys kertoo yhden kolkyt ja risat naisen elämänkaaren ja tarinan erilaisuuden kokemuksesta ja onnen etsinnästä. Monin paikoin tarinaan oli helppo eläytyä, mm. murrosikäisen ohimeneviin elämää mullistaviin ihastuksiin ja raskauden tuomaan uuteen elämänsisältöön. Tutulta tuntui kaiken kaikkiaan kiivastahtinen elämysten ja onnen etsintä. Päähenkilö ehti kokeilla kaikenlaisia terapioita, valmennuskursseja, tantraseksiä ja intiaanien hikimajaa ja tunsi edelleen itsensä riittämättömäksi. Esitys päättyi hiukan naiiviin mutta lohdulliseen ymmärrykseen siitä, että minä olen ainutlaatuinen, niinkuin te kaikki. Ihailin suuresti Andrea Bongersin monilahjakkuutta. Hän esitti monia eri rooleja ja myös lauloi eri rooleissa. Miehelle oli vain pikku sivuosa, muuten hän vastasi esityksen musiikista.