Kotiin!

Nyt loppui jahkaaminen. Mennä päräytin ja tilasin yhdensuuntaiset lennot Stuttgart-Helsinki helmikuun viimeiselle päivälle. Jahuu, täältä tullaan koti, mies ja kissat ja kaikki muut! Ei minua pitele täällä Saksassa enää oikeastaan mikään, paitsi edessä oleva Lancasterin reissu, jolle on jo järjestelyt tehty ja paluulento hommattu Stuttgartiin. Muuten en sitten tapaamisiin olekaan vielä valmistautunut, ulp... Onhan tässä vielä monta ruhtinaallista päivää jäljellä. Viime päivät ovat taas menneet kaikenlaiseen. Maanantaiaamulla silmälääkärissä, eilen uuden norjalaisen Erasmus-opiskelijan kanssa katsomassa Fasching -kulkuetta (mitä hauskaa siinä on että aikuiset ihmiset pukeutuu hassusti keskellä arkista tiistaita, marssivat jonossa läpi kaupungin kovaa meteliä pitäen ja juopottelevat.. Ilonpilaaja!) ja tänään taas toisessa lääkärissä ja jatko-opiskelijoiden seminaarissa. Loput päivien tehokkaista tunneista käytin sitten artikkelin tysötämiseen. Sen piti olla valmis jo tammikuun lopulla.. Jonkun tuskaisen version sain tänään lähtemään. Referee-palautteissa oli kiinnitetty huomiota moisiin pikkumaisuuksiin kuten aineisto ja menetelmät olivat kuvaamatta, keskeiset käsitteet avaamatta ja lähdeviitteet puutteellisia :) Teksti meni siis koko lailla uusiksi, en tiedä onko lopputulos edellistä versiota parempi. Mutta jotain tuntuu tulleen valmiiksi.

Toinen työhön liittyvä ilonaihe on, että abstraktini hyväksyttiin syyskuussa Barcelonassa pidettävään kansainvälisen sosiologiseuran konferenssiin tiedon sosiologia -sessioon. Järjestäjä Luigi Pellizzoni on aika guru, enkä keksi tapahtuneelle muuta selitystä kuin että ovat hyväksyneet kaikki jotka ovat kehdanneet hengentuotteitaan konferenssiin tarjota :) En tiedä pääsenkö silloin edes menemään, mutta hivelee kuitenkin kummasti itsetuntoa. Onhan niitä hylsyjä jo ehtinyt tulla. Mukavalta tuntui myös se että kun kommentoin session järjestelyjä mr Pellizzonin pyynnön mukaisesti ja ilmoitin samalla etten lapsen saannin vuoksi voi vahvistaa osallistumistani kuin viime tipassa, häneltä tuli vielä takaisin henkilökohtainen viesti jossa kehotettiin nauttimaan raskaudesta ja olemaan murehtimatta seminaarijärjestelyistä. Gurutkin ovat ihmisiä :)

Nyt on sitten saatettava asiat lähtökuntoon täällä päässä. Tiedossa oleva takaraja tuo rotia touhuun. Surffasin DHL:n sivuilla ja sitä kautta saanen kätevästi lähetettyä kotiin ylimääräisen tavaramäärän jota en voi kantaa mukanani. Osoitteet on muistettava vaihtaa joka paikkaan, ja pyydettävä mahdollisesti laitoksen sihteeriä toimittamaan postini Suomeen. Suunnittelin tekeväni vielä haastatteluja Saksassa ennen kotiin paluuta, se lähtösuunnitelmia on lähinnä viivyttänyt. Mutta nyt ollaan siinä pisteessä etten kuitenkaan kaikkia haastatteluja ennen lähtöäni saa tehtyä, joten koetan ehkä järkätä vielä ennen lähtöä pari pilottityyppistä haastattelua, mutta enempää en aiheesta ota paineita. Aloitan varsinaiset haastattelut Suomessa ja jatkan täällä sitten joskus. Työhuone tyhjäksi, tapaamiset ohjaajien kanssa, työsuunnitelma kuntoon äitiyslomaan asti, ilmoitus hostelliin koska olen lähdössä. Ja sitten kiitos ja hei ja ollaan yhteydessä työkavereille ja muille Saksan tutuille. Paluupäivä avoin.