Helmikuinen sunnuntai

Sunnuntain auringonpaiste houkutti taas ulos kaupunkivaeltamaan. Alkuperäinen suunnitelmani oli käydä Staatsgaleriessa katsomassa Pop art -näyttely, mutta päädyinkin toiseen luonnontieteelliseen museoon, jossa on varsin vaikuttavat kokoelmat fossiileja, dinosaurusten luita ja meripihkaan kivettyneitä eliöitä. Fossiilit ja meripihka olivat hurjan kauniita, luonnon taidetta parhaimmillaan. En osannut odottaa että olisin innostunut niistä näin kovasti. Museossa käynti sai taas meittimään, että tällä pallolla on ollut kaikenlaisia jännittäviä elämänmuotoja satoja miljoonia vuosia ennen ihmistä. Olemme niiden jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Erinäiset tuhot, katastrofit ja sukupolvet ovat vuosimiljoonien aikana kuuluneet osana luonnon kiertokulkua. On ihan käsittämätöntä miten vuosimiljoonia vanha orgaaninen aines on voinut kivettyä aikojen halki meidän ihmeteltäväksemme. Ihmisen aikaansaannosta on kuitenkin käynnissä oleva ennennäkemättömän kiivas lajien sukupuutto, jolle on saatava stoppi. Ei meillä ole mitään oikeutta pyyhkäistä miljoonien vuosien evoluution tuloksia olemattomiin.

Jostain syystä tunnen erityistä esteettistä vetoa sammaliin, saniaisiin ja sudenkorentoihin. Tämä varmaankin selittyy jotenkin sillä, että ne ovat vanhimpia nykyään elossa olevista lajeista ja vetoavat johonkin alkukantaiseen. Sudenkorentoja ja saniaisia oli jo dinosaurusten aikana.

Samoilla nurkilla kun liikuskelin ja kamera oli mukana, kävin uudelleen kurkistelemassa pohjoisen rautatieaseman ympärille rakentuneessa vaihtoehtotaiteilijoiden yhteisössä, joka lumosi minut täysin tunnelmallaan kulttuuriyönä. Auringonpaisteessa tunnelma ei tietenkään ollut sama, mutta sainpahan muutaman (huonon) kuvan junanvaunuista ennen kuin ne todennäköisesti tullaan siirtämään rautatieaseman laajennussuunnitelmien alta. Veturitalleilla Tango Ocho -tanssiklubilla oli harjoitukset menossa ja musiikki kaikui avoimista ikkunoista. Pääsin hiukan samaan kaurismäkeläiseen tunnelmaan kuin kulttuuriyönä.

Otin ratikan keskustaan ajatellen edelleen käyväni Staatsgalleriessa, mutta sitä ennen piti saada suu makeaksi. Tehtävä ei ollut ihan helppo koska saksalaisilla on tapana Kafe und Kuchen eli kakkukahvit sunnuntaina, ja keskustan kahvilat olivat täynnä. Löysin paikan rautatieasemaa lähellä olevasta kahvilasta, jonka kakut eivät ole kovin kummoisia. Schwartzwalder Kirsch -kakku ei ollut niin hyvää miltä näytti. Sen jälkeen vetäydyin väsyneenä hostellille viettämään siestaa.