Hostellielämää ja lentounia

Paluu Stuttgartiin on näemmä aiheuttanut sen, että blogituksen tarvetta ilmenee enempi täällä bratwurstin kuin rääpäleen puolella. Olkoon niin. Jatkona eiliseen, hostellin aamupala ei tuottanut pettymystä, ja onnistuin kaappaamaan sanomalehdenkin muiden nenän edestä :) Päivä valkeni aurinkoisena, joten vaikka työt odottivat, olisi tuntunut synniltä viettää päivä sisällä. Lähdin siis kävelylle Schlossparkiin nautiskelemaan oudosta valoilmiöstä. Siellä oli muutama muukin samoissa puuhissa. Kävin saman tien luonnontieteellisessä museossa. Reissu oli osin hupia, osin työtä. Suunnittelen nimittäin haastattelevani joitain museon tutkijoita, ja kävin haistelemassa paikkaa ja nuuskimassa löytyisikö mahdollisesti esitemateriaalia jossa mainittaisi luontoharrastajien merkityksestä luontotiedon kartuttamisessa. Löytyihän maininta museon vuosikertomuksesta, jonka ostin eurolla, joten reissu ei sikäli mennyt hukkaan. Muuten täytetyt eläimet eivät hirveästi jaksaneet innostaa, meinasi happi loppua. Museorakennus, Rosenstein-linna on kyllä hieno ja upealla paikalla kukkulalla, josta on maisemat yli kaupungin.

Iltapäivän ja illan sitten olen askarrellut elämäni ensimmäistä tieteellistä posteria. Yhteiskuntatieteissä ei postereita juuri taideta käyttää, ne on enempi luonnontieteellisten konferenssien juttu. Mutta nyt projektitapaamiseen meitä sellainen pyydettiin laatimaan, ja jotta vaivasta saataisi kaikki hyöty irti, tarjosin posteriani myös yhteen seminaariin, johon joka tapauksessa olen menossa kuun lopussa. Vielä ei ole ilmoitettu hyväksytyksi tai hylätyksi tulemisesta, ihme viime tippaan ovat ilmoittamisen jättäneet. Posterin tekemisen nyrkkisääntö tuntuu kaikkialla olevan: älä tunge liikaa asiaa. Tämä on minulle aina hankalaa, kirjoitan pitkästi. Runttaamisharjoitukset ovat siksi paikallaan. Erityisen tuskaista hommasta tekee että koko tutkimusidea tuntuu edelleen olevan levällään kuin ne kuuluisat jokisen eväät. Mutta sitä varten kai posteri tehdään että omasta työstä saa palautetta ja osaa sitten taas jatkaa eteenpäin. Sisällön tuottamisen lisäksi aikaa saa uppoamaan posterin ulkoasun miettimiseen. Tulostettuna posterista olisi tarkoitus tulla A0-kokoinen eli noin metrin korkuinen, mutta kokoa on hankala hahmottaa tietokoneen ruudulla näpertäessä. Tyytyväinen en lopputulokseen ole, mutta kehtaan sitä kuitenkin esitellä.

Hostellielämän varjopuoli on se että pitää aina käydä jossain ulkona syömässä. Voihan hostellihuoneeseen ostaa hedelmiä yms, mutta ei niillä pitkälle pötkitä. Söin aamiaisella niin paljon että nälkä tuli vasta illalla. Suuntasin lähimpään italialaiseen, vaikka paikka hiukan epäilytti kun siellä oli valkoiset liinat ja kynttilät pöydissä. Lähdin liikkeelle vanhassa villapaidassa mielessä yksinkertainen illallinen. Paikka olikin erittäin positiivinen löytö. Ruoka oli hyvää, edullista ja sitä oli runsaasti. Iso lautasellinen spagettia maksoi 4,90! Listalla oli monia houkuttelevan kuuloisia kasvisvaihtoehtoja, joten taidan mennä toistekin. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, ja paikka itsessään oli ihan mukava. Taustalla soi mm. Eros Ramazzotti :) Syömässä oli mm. monia lapsiperheitä, joten valkoiset liinat hiukan hämäsivät.

Asiasta kymmenenteen tekee mieli kirjoittaa hiukan unista. Kuten olen useaan otteeseen voivotellut, en yleensä muista mitään uniani kun nukun niin sikeästi. Tilanne on nyt raskaana hiukan muuttunut, mikä on ihan hauska juttu. Edellisyönä näin unta, että vanha ystäväni ja hänen siskonsa olivat suuttuneet minulle jostain kovasti. He ajoivat minua takaa autolla ja huusimme toisillemme kurkku suorana :) En muista mitä riita koski. Viime yönä sama vanha ystävä oli taas unissani, kävelimme lapsuuteni maisemissa ja mukana oli kolmaskin henkilö, luultavasti hänen miehensä. Minulla oli kauppakassi kädessä. Yhtäkkiä huomasin etteivät jalkani enää koskettaneet maata. Leijuin ilmassa kauppakassi kädessä, ja nousin vähitellen ylöspäin ja vaakatasoon. Muistan selittäneeni unessa tapahtunutta ystävälle jotenkin näin, että tunsin tuulen kasvoillani ja aurinko lämmitti. Suljin silmät ja levitin käteni, ja tunsin oloni hyvin rentoutuneeksi. Ja sitten olinkin ilmassa :) Lentounet ovat kivoja. En ole nähnyt niitä pitkään aikaan. Aikaisemmin tapasin liidellä unissani jostain syystä isoäidin entisen kodin puutarhan yläpuolella. Muistaakseni lentounien näkeminen liittyi yleensä siihen että olin kipeä. Unia tulkitsevat ovat ilmeisesti sitä mieltä että lentounet liittyvät jollain tavalla seksuaalisuuteen. Vaikka unitulkintojen mukaan vissiin kaikki unet liittyvät jollain tavall seksuaalisuuteen :) En osaa tehdä tästä sen kummempaa tulkintaa.