Toisella kissoistamme on pakkomielle vedestä. Jos jossain on tippa vettä, sitä on päästävä latkimaan, oli se sitten lavuaarissa tai suihkun lattialla tai juomalasissa. Vuokraisännällä on jännä kukkienkastelusysteemi, jossa kukkaruukkujen juurella on lasipurkissa vettä. Purkista multaan kulkee nauha, jota pitkin vesi ilmeisesti kapillaari-ilmiön johdosta kulkeutuu kasville. Systeemi ei ole mielestäni kovin kätevä, sillä avonaisesta lasipurkista vesi haihtuu nopeasti niin että kukkia saa olla kastelemassa jopa useammin kuin perinteisellä menetelmällä suoraan multaan. Ehkä jutun juoni on se että kasvit saavat kosteutta tasaisesti. Miehen kasvit näyttävät ainakin hyvinvoivilta, tai ainakin näyttivät ennen kuin kasteluvastuu siirtyi minulle... Ensimmäisiä kertoja kukkia kastellessani kissa ei sattunut olemaan näkösällä, eikä siten hetkeen hoksannut avoimissa astioissa olevaa vettä. Kerran sitten erehdyin täyttämään lasipurkkeja kissan nenän edessä, ja sen jälkeen saatiinkin kuivailla kaadettujen lasipurkkien sisältöä lattioilta. Nyt on väliaikaisesti siirrytty perinteiseen kukkienkastelujärjestelmään, koska purkit eivät saa olla rauhassa. Toivottavasti vuokraisännän kasvit eivät pahastu muutoksesta.
Olemme jo oppineet että pöydille ei jätetä juomalaseja joissa on vettä ja kastelukannu kaadetaan käytön jälkeen tyhjäksi. Joskus mokia kuitenkin sattuu. Tällä viikolla olin jättänyt vesilasin puolilleen tiskipöydälle. Oli rattoisaa herätä keskellä yötä rikkoutuvan lasin ääneen. Pakko se oli käydä unenpöpperössä siivoamassa, ettei pöhkö kissa latki veden mukana lasinsiruja mahaansa. Jospa taas hetken muistaisi... Kai veden juominen omasta kulhosta käy tylsäksi aktiviteettien puutteessa olevalle sisäkissalle. Mutta kissapa onkin nokkelana keksinyt tähän ratkaisun: se tönäisee ensin juomakuppiaan tassulla, niin että saa veden aaltoilemaan, ja juo vasta sitten. Tätä tapahtuu sen verran usein ettei kissalla joka kerta varmasti ole jano. Kai se kuvittelee olevansa leijonana savannilla ja juovansa lammesta, jossa uiskentelee virtahepoja ja krokotiileja :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommenttia:
Kuulostaa tutulta nuo kissojen vesileikit!
Ilmeisesti kisuista on mukava löytää "lähdevettä" uusista, yllättävistä paikoista... Ja aina pitää juoda, kun lähteelle kerran osuu! Ruokakupin vieressä oleva vesikippo ei kelpaa koskaan juomistarkoitukseen, leikkihiiriä sinne sentään voi pudotella. Huvia sekin.
Lähetä kommentti