Villi luonto

Eilen illalla kun tulin kotiin vuokraisäntä huikkasi voitonriemuisesti että pesukoneeni toimii taas. Kiitin innostuneena ja toivottelin hyvät yöt. Kello oli sen verran etten heti viitsinyt pyykkäämään ryhtyä, vaan tein sen aamulla. Aluksi kaikki näytti hyvältä, kone tosin piti aikamoista jyrinää. Kun pesuohjelma oli ehtinyt huuhteluvaiheeseen saakka ei rumpu enää pyörinytkään, eikä linkouksesta tullut mitään. Pyykki jäi siis kunnolla huuhtelematta ja läpimäräksi. Höh. Mutta nyt ei enää moinen masenna, sillä allekirjoitin tänään uuden vuokrasopimuksen ja muutan sunnuntaina. Nyt on siis mustaa valkoisella jos tulee hankaluuksia, niin että voin perätä oikeusturvaani vuokralaisena.

Uusin asunto sijaitsee samoilla nurkilla kuin edellinen kimppakämppähuoneeni, kokolailla keskustassa siis ja mm. tutun luomukaupan lähellä, kävelymatkan päässä muun muassa yliopistolta. Asunto on vanhan kivitalon ylimmässä viidennessä kerroksessa, kattohuoneisto siis. Kämppä on kaksio, lisäksi siinä on kylppäri ja parveke, jolta näkee Stuttgartin kattojen yli. Vuokra on aika kova, mutta ei ehkä lopulta niin hurja kuitenkaan, sillä se pitää sisällään kaiken: veden, sähkön, kaasulämmityksen, nettiyhteyden jne. Asumisesta ei siis tule muita kuluja, eikä tarvitse hommata kuukausikorttia julkiseen liikenteeseen. Ja asunto on kalustettu, vieläpä kivasti, joten ei tarvitse hommata mitään. Omistaja jättää Etelä-Amerikkaan lähtiessään kuivamuonakaapit ja baarikaapinkin tyhjentämättä ja sanoi että ne ovat vapaasti käytettävissä :) Tämäkin on väliaikaisratkaisu, sillä mies tulee tammikuussa takaisin. Harmillista sillä siihen mennessä kämppään on jo todennäköisesti ehtinyt kotiutua. Hän puheli että tilanteen mukaan hän voisi majailla ystävänsä luona niin että voisin pitää asunnon kauemmin, mutta järjestely tuskin toimii kahta ja puolta vuotta. No, katsotaan.

Nyt tämä asuntoasia on viimein siinä pisteessä että siippa ja kissat ovat (taas kerran) tulossa ensi viikolla, mikäli kaikki menee hyvin. Ja ensi viikonloppuna sitten tulevat isä ja velikin käymään. Pitääpä muistaa huomenna varata auto sunnuntaiksi muuttoa varten ja toisen kerran sitä varten että haen miehen ja kissat lentokentältä.

Saksan posti ei tahdo pysyä osoitteenmuutosteni perässä. Parin viikon viiveellä sain tänään kotiin etukuponkivihkosen, jossa oli myös postiluukkuun liimattavia tarroja ja uudella osoitteella varustettuja osoitteenmuutoskortteja. Saanen sitten uuden paketin uuteen osoitteeseen. Pääsen taas käymään muun muassa raatihuoneellakin uuden osoitteen kanssa. Onneksi ihan joka paikkaan en ehtinyt ilmoittaa haisukämpän osoitetta, säästyn yhdellä osoitteenmuutoksella.

Jälkiviisaasti ajatellen ei ole ihme että kämppä on kylmänkostea, se on melkein kuin kellarissa maan alla, eikä aurinko paista ikkunaseinän puolelle oikeastaan koskaan. Muutenkin talot tuntuvat olevan tässä kohtaa notkelmassa, jossa on ympäristöä viileämpi pienilmasto. Ratikkapysäkiltä kun kävelen ”kotiin” vaihtuu ilma jossain kohdin ihan selvästi kylmemmäksi. Tästä viisastuneena olen oppinut kysymään asuntoja katsastaessa, mihin ilmansuuntaan ikkunat ja parveke ovat :) Nyt täällä tuntuu jo syksyltä, aamuisin ei monta lämpöastetta ole. Eilen odottelin ratikkaa villakangastakissa, kaulahuivi moneen kertaan kiedottuna ja käsineet kädessä. Vieressä oli nainen hihattomassa T-paidassa. En ollut ihan varma kumpi meistä oli pukeutunut vuodenaikaan nähden hullunkurisesti. Iltapäivällä sitten tarjettiin tulevan vuokraisännän kanssa istua hyvinkin hetki parvekkeella kahvilla.

Uuden kämpän lähistöllä ei ole oikein mitään vihreää, mikä on yksi sen miinuksista. Kävelymatkan päässä on kiva puisto ja metsä, mutta se vaatii ponnistelua ylärinteeseen. Ja lähellä on vanha rauhallinen hautausmaa, jos ei tunne antipatiaa hautuumaalla kävelyä kohtaan. Kämpän toinen miinus on se, ettei talossa ole hissiä. Viidenteen kerrokseen ruokaostosten kanssa kiipustaminen kasvattanee kuntoa kohisten. Haisukämpässä on villi luonto lähellä. Eräänä iltana nukkumaan mennessä säikähdin, kun kuulosti siltä aivan kuin vanha mummo olisi tuskissaan rääkynyt oveni takana, mutta naapurin kissa siellä otti matsia jonkun luvattoman tunkeilijan kanssa. Aamulla oven edusta oli täynnä karvatupsuja, jotka eivät väristä päätellen olleet peräisin naapurin kissasta. Oven takana oli myös kuollut päästäinen. Olikohan kissa tuonut sen lepytykseksi yöuneni häiritsemisestä?

Aamulla villi luonto tunki myös keittiöön. Lavuaarissa oli hämähäkki, joka ei päässyt kiipeämään altaan seiniä ylös. Sen verran kammoan hämähäkkejä, etten sitä käsin lähtenyt pelastamaan. Pelkäsin myös katkovani sen jalat isoine kourineni. Niinpä asetin keittiöpyyhkeen altaaseen niin että hämis pääsisi kiipeämään sitä pitkin pois. Nyt pitää sitten hiukan jännittää missä tapaamme seuraavan kerran.

Jospa nyt sitten ihan tosissani pystyisin keskittymään työn tekemiseen kun tämä asuntohösellys on vähäksi aikaa ohi ja onnellisuuskäyrä lähtee jyrkkään nousuun kun en ole täällä enää yksin. Sosiaalinen elämä on muutenkin ihan mallillaan. Tänään lounastin laitoksen ”poikien” kanssa, huomenna on lounastreffit suomalaisen väikkärintekijäkollegan kanssa, ensi viikolle on sovittu ”kansainväliset lounastreffit” joita odotan kovasti, sillä mukaan tulee tyttö joka ei puhu saksaa – lounaskieli on siis englanti! Torstaina olisi aikomus mennä toisen suomalaiskaverin kanssa Canstattin Volksfesteille, joka on ison huvipuiston ja kaljatelttakylän yhdistelmä. Ei varsinaisesti mikään unelmien täyttymys, mutta kuulunee paikalliskulttuurin tuntemukseen. Harmi että juhlat loppuvat jo sunnuntaina ja menevät siten kotiväeltä ohi, kuten myös marraskuussa avautuva suomalainen joulukylä, jota on kovasti kehuttu. Lauantaina olisi Stuttgartin suomalaisten kokoontuminen samaisilla festareilla, mutta ehkä jätän sen väliin. Kerta riittää, ja lauantaina on myös Stuttgarter Kulturnacht, jossa 15 euron lipun ostamalla pääsee vaikka mihin kulttuuritapahtumiin ja kulkemaan bussilla niiden välillä. Koetan houkutella sinne seuraa, mutta hätätapauksessa onnistunee kulttuuriretkeily itsenäisestikin. Jazzbaareissa olisi kyllä kiva olla seuraa, ettei tule tyrkkyolo :)