Penthouse

Ensimmäinen merkintä uusimmasta kodista. Ihanaa päästä haisukämpästä pois! Ja kellarista Stuttgartin kattojen yläpuolelle.. Sain sentään vuokratakuun haisukämpästä takaisin, mutta mitään alennuksia vuokraan en saanut neuvoteltua kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Hiukan hermostuin mutten enempää viitsinyt alkaa asiasta riitelemään, tuskin se tilannetta olisi muuttanut. Vuokraisännän kanssa paiskattiin lähteissä sivistyneesti kättä ja hän lupasi edelleenlähettää postini uuteen osoitteeseen, mikäli osoitteenmuutospalvelu ei toimisi aivan moitteettomasti.

Iltapäivällä tapasin vielä uuden vuokraisännän, hän oli tohkeissaan kun oli lähdössä kolmeksi kuukaudeksi Argentiinaan, ilmeisesti naisystävänsä luo. Mutta luulen että hän oli enemmän hermostunut jättäessään kotinsa vieraiden käsiin, vaikka vakuuttelikin tuntevansa ihmiset ja minä vaikutin luotettavalta :) Ja olenkin varmaan, paitsi hiukan valkoisia valheita tunnen päästäneeni vakuutellessani meidän kissojen hyväkäytöksisyyttä. Eihän meidän neidit pissi ja kaki ja oksentele koskaan sopimattomiin paikkoihin eikä raavi mitään..

Kamaa tuntuu olevan kerta kerralta enemmän: iso matkalaukku, rinkka, iso jääkiekkokassi ja lukematon määrä kangaskasseja täynnä kirjoja, pesuaineita, papereita, ruokatarvikkeita.. Ihmeen kivuttomasti selvisin muuttohommasta kuitenkin. Minähän tein tietenkin kaiken yksin, tapoihin ei kuulu pyytää apua :) Lainasin auton yhteiskäyttöputiikista, se oli oma operaationsa kun auto oli parkkeerattu maanalaiseen pysäköintitaloon johon ei päässyt sisään kuin yhdestä suunnasta, ja jouduin ajelemaan pitkin kaupunkia ennen kuin löysin reitin mistä pääsin portille. Muuten en tällä kertaa mokaillut auton, sirukortin, tunnuslukujen tms kanssa. Ja tein onnistuneen taskuparkkeerauksenkin! Tosin aika isoon koloon.. En ole yrittänyt moista vuosiin, en tiedä mikä lie itsetunnon puuska iski. Samalla reissulla kävin hommaamassa kissoille hiekkalaatikon, hiekkaa ja ruokasäkin, kun eivät tuo niitä Suomesta tullessaan..

Uudessa kodissa tuntuu heti mukavalta. Koti on kivasti kalustettu vanhoin puuhuonekaluin jotka on varmaan keräilty kirppiksiltä. Toisaalta aluksi on hiukan orpo olo ennen kuin tavarat löytävät paikkansa ja minä löydän paikkani erinäisille puuhille. Vuokraisäntä otti mukaansa vain sen mitä ihminen nyt kolmeksi kuukaudeksi Etelä-Amerikkaan lähtiessään tarvitsee. Asunnossa on siis edelleen paljon hänen henkilökohtaista omaisuuttaan. Jääkaapista löytyi tuoremehua, vihanneksia ja juustoja, kirjahylly on täynnä. Näistä sovimme etukäteen. Ruokatavarat ovat käytettävissä, sanoin tosin että hommaan sitten uudet käyttämieni tilalle. Kun selvisin kamppeiden kanssa hikisestä urakasta viidenteen kerrokseen ilman hissiä, oli tietenkin ensin ihan pakko nuuskia paikkoja. En asuntoa katsomassa käydessä tietenkään hirveästi kaappien sisältöjä kurkkinut. Kirjahyllyn sisällöstä päätellen mies on jonkun sortin insinööri - tästä ei ollut puhetta. Hyllyssä on tekniikan alan oppikirjoja. Siellä on myös ainakin ranskan, englannin, espanjan ja italian sanakirjoja. Kielimiehiä siis. Levyhyllystä löytyy paljon tangoa, siihen hän kertoikin hurahtaneensa :) Ehkä hassuimmalta tuntuu että kylppärissä on vieraan miehen parranajovälinteitä ja muuta kosmetiikkaa mitä hän ei ottanut mukaansa. Ne varmaan siivoan johonkin kaapin perukoille hänen paluutaan odottamaan, kun huomenna jaksan enemmän järjestellä paikkoja.

Asunnossa ei ole kaappitilaa mahdottomasti. Keittiössä on vain välttämättömät astiat noin kahdelle hengelle. Poikamieselämän yksinkertaisuus on aika viehättävää. Miksi ympärilleen pitää jatkuvasti haalia kaikkea kamaa? Kynttilöitä sentään oli pöydällä, aivan askeesissa ei täällä eletä. Ensi töikseni pyöritin koneellisen pyykkiä kun en ole sitä haisukämpässä voinut tehdä kun kone ei toiminut. Kävin isännän baarikaapilla ja tein itselleni tervetuliaisiksi vodka-persikkanektaridrinkin :) Jääkaapissa on kuohuviinipullokin, tuskin minua varten, mutta sitä en sentään viitsinyt yksin korkata. Odotan keskiviikkoa kun loppu perhe tulee. Täältä on ihan huikeat maisemat joka suuntaan, koetan saada lähipäivinä kuvia aikaiseksi ja nettiin. Parvekkeen nurkassa on hassu kompostiviritys. Vastapäätä oleva naapuri tuli ovensuuhun moikkaamaan kun kuuli minun ähisevän kassieni kanssa, Günther oli kuulemma kertonut tulostani :) Sympaattisen oloinen nuori mies, tarjosi apuakin mutta eihän se nyt tullut kyseeseen, "kyllä tämä tässä menee, kiitos, ei minulla ole paljoa tavaraa". Hah!