Häsellystä

Asunnonhaku jatkuu, etsin taas ja edelleen kalustettua kämppää keskustan tuntumasta, mikä on aika haasteellista. Tai löytyisihän niitä komeita kämppiä jos haluaisi maksaa vuokraa tonnin kuussa... Pistin kuvasivuille muuten muutaman kuvan nykyisestä kämpästä. Kuvista homeenhajua ei onneksi näe :) Viikon-parin päästä sieltä löytyy toivottavasti kuvia jo kämppä numero kolmosesta.


Tapasin tänään paikallisen ekologian professorin jutellakseni väikäriaiheesta. Tämä oman laitoksen proffa kun tekee aika erilaisia juttuja eikä ehkä siksi hirveästi ole osannut auttaa minua eteenpäin. Tapaaminen oli mukava, proffa oli juuri sellainen herttainen virkeäsilmäinen valkopartainen stereotyyppi ekologista. Huoneensa kirjahyllyt pursuilivat vanhoja kirjoja ja kasvioita. Sain häneltä monien ihmisten yhteystietoja eli tapaaminen auttoi uskoakseni työtäni varsin merkittävästi eteenpäin. Luonnon- ja yhteiskuntatieteilijän näkemyserot tulivat esiin jo lyhyelläkin tapaamisella. Proffa oli sitä mieltä että 50 tai 100 vuotta sitten luontoharrastajat, usein ammateiltaan opettajia tai apteekkareita, olivat korvaamattomia luontotiedon tuottajia, mutta kunnon taksonomeja ei enää ole eikä nykyisten luontoharrastajien tiedoista ole mihinkään, vaikka yhteistyö muuten esimerkiksi kaupungin viranomaisten kanssa toimiikin :) Englannissa hänen mukaansa on luontoharrastuksen traditio jatkunut toisella tapaa.

Enpä tiedä, sen verran mitä tiedän englantilaisia luontoharrastajia tutkitun, samat asiat siellä ovat tulleet vastaan kuin Suomessakin, eikä tilanne Saksassa ensivaikutelman perusteella näytä kovin erilaiselta. Luontoharrastajat vanhenevat ja joukko kutistuu "luonnollisen poistuman" kautta, nuoria ei juuri tule tilalle. Perinteisesti tietojenvaihto on perustunut luottamukseen, mutta vaihtosuhteen tilalle näyttää kaikissa kolmessa maassa tulleen raha, mikä muuttaa toimijoiden välisiä ja myös luontoharrastajien sisäisiä suhteita. Mutta vaikka harrastajien tieto ekologin näkökulmasta olisikin arvotonta, jää yhteiskuntatieteilijälle tutkittavaksi monia mielenkiintoisia kysymyksiä. Miten harrastajien ja ammattilaisten tiedot eroavat toisistaan, minkälaisissa käytännöissä tieto syntyy? Minkälaisissa verkostoissa luontoharrastajat toimivat? Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja eri maiden välillä näyttäisi olevan, ja mikä niitä voisi selittää? Tämä viimeinen kysymys on tietenkin hankala, sillä erot ovat historiallisesti erilaisissa yhteiskunnallisissa käytännöissä syntyneitä ja siksi vaatii aika paljon taustatyötä koettaa asettaa luontoharrastus kansalliseen historialliseen kontekstiin. Tämän vuoksi keskittynen enempi nykytilanteeseen ja siihen mitä ehkä jatkossa olisi tehtävissä paremmin. Mitä luontoharrastajien vastuullisesta ympäristökansalaisuudesta voitaisi oppia ympäristökasvatukseen ja luonnon monimuotoisuuden hallintaan? Tästä ei vielä oikein ole tutkimuskysymykseksi, mutta eiköhän se tässä vähitellen tarkennu..

Koetan häseltää taas hiukan liian monta asiaa yhtä aikaa ja sitten on morkkis kun työt eivät etene. En muista raportoinko jo aikaisemmin, että ilmoittauduin vapaaehtoiseksi yliopiston kansainvälisen osaston ulkomaalaisten jatko-opiskelijoiden vastaanottopalveluun. Hommaan kuuluu kunkin tulijan toiveiden mukaan olla vastassa lentokentällä tai millä kukin saapuukin, avustaa pankkitilin avaamisessa ja opiskelija-asuntolaan löytämisessä, raatihuoneelle ilmoittautumisessa ja sitten sopimuksen mukaan esitellä yliopistoa ja kaupunkia. Ensimmäinen "kummipoikani" saapui eilen Unkarista. Järjestelyt vievät yllättävän paljon aikaa, kun en itsekään kuvioita niin läpikotaisin tunne. Lähdin hommaan mukaan ehkä siksi että voisin säästää jonkun muun pääsemästä kärryille kaikesta yksin kantapään kautta, ja toisaalta myös vilkastuttaakseni sosiaalista elämääni täällä. Kollegoilla kun on omat elämänsä, vaikka yhdessä käydäänkin lounailla ja kuntosalilla. Suomalaistuttujen kanssa nähdään suhteellisen harvoin, ja kun Saksassa ollaan niin en pelkästään suomalaisten kanssa haluaisi hengailla. Mutta hiukan tuntuu kyllä siltä että lähdin touhuun mukaan liian aikaisin, kun itsekin tarvitsisin ehkä vielä neuvontaa monessa asiassa. Mutta minkäpä sitä itselleen mahtaa..

Lauantaina kävin yhden työkaverin kanssa melko extempore elokuvissa katsomassa Fatih Akimin (Gegen die Wand -leffan ohjaaja) uuden filmin An der anderen Seite (Toisella puolen). Se oli "kesympi" kuin tuo ohjaajan edellinen filmi, taisin pitää ensimmäisestä enemmän, mutta ei tämäkään huono ollut. Ehkä vika oli seurassa ;) Leffan jälkeen käytiin syömässä kaupungin cooleimmassa falafelpaikassa ja sitten mentiin lasilliselle ihan mukavan oloiseen mutta kovaääniseen ja täpötäyteen baariin. Kolleega tapasi siellä capoeira-tuttujaan ja jäi höpöttämään heidän kanssaan, joten lähdin kotiin suht ajoissa. Mutta oli kiva käydä tuulettumassa. Ja leffateatteri oli tosi kiva, ei sellainen megakompleksi vaan kivasti sisustettu kahden salin teatteri.

Tänään illalla jatkuu saksan kurssi työväenopistolla. Kurssilla on 15 vuotta täällä asuneita jotka puhuvat sujuvaa svaabia, mutta kirjakieli on hakusessa. Minulla taas kieli on muodollisesti hanskassa, mutta sanavarasto on kovin suppea eikä small talk luista :) Huomenna on Saksojen yhdistymisen päivä, kansallinen vapaapäivä. Täällä päin maata päivää ei kuulemma juhlita millään tavalla, ehkä enemmän siellä vanhan rajan läheisyydessä. No minä ajattelin kumminkin tulla huomenna töihin, mutta ehkä nukun ensin hiukan pidempään kuin tavallisesti. Tänään saksan kurssin jälkeen tapaan toiselta saksan kurssilta tutun jordanialaisen väikkärintekijän, hauskaa.