Nahkahiiriä ja munatonta mättöä

Länsirintamalta ei paljoa uutta, mutta keksinpä sentään lennokkaan otsikon :) Nahkahiiret viittaa siihen, että olen tehnyt taustatutkimusta väikkäriä varten ja selvitellyt missä saksalaiset luontoharrastajat luuraavat ja mitä tekevät. Aika tutun oloisia harrastajaporukoita täältä löytyy: on kasvi-, lintu- ja sieniharrastajia. Ja sitten lepakkoharrastajia. Lepakko on saksaksi Fledermaus, josta oma käännökseni on nahkahiiri :) Suomeksihan tuota nahkahiiri-nimitystä on käytetty tuttavallisesti liito-oravista. Sanavarasto laajenee kun on pakko lukea saksaksi, ja niin sen pitääkin kun meinaan tehdä haastatteluja saksaksi.

Munaton mättö puolestaan liittyy ruokavaliooni. Olen nyt ollut pääosin töissä kotona ja muutaman päivän istunut tiiviisti koneella koettaen saada aikaan tolkullista tutkimussuunnitelmaa, vihdoin aikatauluineen kaikkineen. Ja olen sitten syönytkin kotona. Olen aika laiska käymään kaupassa ja kokkailemaan yksinäni, joten päivän lounas oli vadillinen pestopastaa. Olin epähuomiossa ottanut munatonta pastaa, ja tuntui ettei siitä vadillisesta tullut samalla tavalla täyteen kuin tavallisesta pastasta (vai onko pastassa yleensä munaa?!). Ilmankos vegaanit ovat hoikkia :)

Kävin tänään kokeilemassa fit-mix -nimistä jumppatuntia, jossa käytettiin steppilautaa ja painoja ja patjaa. Oli tosi tehokas jumppa, ja vaikka välillä mielessäni kapinoin että sisällä liikkuminen on ihan tyhmää ja ulkona lenkkeily olisi paljon mielekkäänpää, niin on se ohjattu jumppa tehokkaampaa. Jotenkin sitä ihmeesti jaksaa musiikin tahdissa rapakuntoisenakin. Oli tosi komeaääninen nainen, olikohan armeijan käynyt? En tiedä miten on naisten asepalveluksen kanssa Saksassa, kai täälläkin vapaaehtoisena pääsee tahtoessaan. Huomasin askelkuvioita peilistä katsoessa olevani ihan eri mallinen kuin muut jumppaajat. Muilla levein kohta näytti olevan harteissa, minulla se on valahtanut tuonne lanteiden seudulle.. No paha mieli paranee suklaalla ja pähkinänaksuilla ;)

Tapasin eilen pitkästä aikaa lomien jälkeen kakkosohjaajani, joka on itseasiassa käytännössä ykkösohjaajani. Jutustelimme mieltäni vaivanneista jutuista kuten siitä, missä määrin minun pitää vahtia tieteenalojen rajoja ja pysytellä sosiologian piirissä (mitä se sitten tarkoittaisikaan..) ja missä määrin saksalainen näkemys tutkimusprosessista eroaa meikäläisestä. Ilmeni ettemme sittenkään ole eri planeetoilta. Siitä sain uutta puhtia taas tekemiseen, ja sovimme seuraavan tapaamisen jo ensi tiistaille. Menin siihen mennessä lupaamaan sen tutkimussuunnitelman. Aikataulua laatiessa tuli sellainen olo että onhan tässä aikaa vaikka kuinka paljon, mikä kuvannee lähinnä sitä ettei minulla ole minkäänlaista käsitystä siitä minkä verran väitöskirjan tekemiseen eri vaiheissaan menee oikeasti aikaa.