Maanläheistä eloa

Viikonloppuna rapsahti vuosi lisää mittariin ja sen kunniaksi muutin uuteen kämppään. Autottomasta päivästä huolimatta kokeilin ensimmäisen kerran sitä auton yhteiskäyttösysteemiä. Homma toimii hienosti, ellei käyttäjä mokaile kaiken maailman tunnuslukujen ja pin-koodien kanssa :) Hain auton Markuksenkirkon pihalta muuttokuormaa varen, jouduin tekemään kaksi reissua vanhan ja uudne kämpän välillä. Ensinnäkin siksi että pakkaamisessa meni kauemminkuin odotin ja olin sopinut meneväni uudelle kämpälle puoliltapäivin, että hoidetaan avaimet ja maksuhommat pois päiväjärjestyksestä. Toinen syy oli se, että kamaa oli niin paljon ettei se mahtunut mihinkään kasseihin ja pusseihin mitä minulla oli, enkä viitsinyt kaikkia kirjoja, papereita ja vaatteita irtonaisinakaan autoon kantaa. Kävin siis tyhjentämässä matkalaukun ja rinkan uuteen kämppään ja pakkaamassa ne uudelleen vanhassa. Aikaa meni sen verran etten sitten enää ehtinyt kissanhiekka- ja ruokaostoksille auton kanssa. No mutta pitää koettaa sitten kun siippa tulee, varan auton sen verran etukäteen että ehdin ensin kauppaan.

Auto oli iso Opel Astra ja jännitti kun en ole Stuttgartissa ennen ajanut. En onneksi kolhinut mitään enkä muutenkaan törttöillyt. Ja bensaakin jäi niin paljon ettei onneksi tarvinnut käydä tankkaamassa, yhteiskäyttöauton tankkia kun ei tarvitse jättää täyteen kuten vuokra-auton, mutta neljännestankillinen pitää jäädä ettei seuraavan tarvitse ajaa suoraan huoltikselle. Autoon pääsi sisään sirukortilla ja avaimet sai käyttöönsä irti sellaisesta ajotietokoneesta tunnusluvulla. Siinä kun kahden asunnon väliä suhasin, autoa palauttaessani onnistuin jättämään sen sirukortin kotiin. Auton palautus onnistui muuten hyvin ja luovutin jo avaimet takaisin sille ajotietokoneelle, kun huomasin unohtaneeni kortin. En siis saanut autoa enää uudelleen käyntiin, enkä saanut sitä ilman korttia lukkoon. Sujuvalla saksallani soittelin sitten neljä kertaa palvelun varauskeskukseen ennen kuin selvisi miten homma hoituu. Lopultä jätin auton lukitsematta, pyöräilin kotiin hakemaan sen pahuksen kortin, ja takaisin sulkemaan auton ovet. Hiukan hirvitti onko joku sillä aika ahuomannut että auto ei ole lukossa ja tärvellyt sisustan - olisi kai mennyt meikäläisen mokailun piikkiin. No onneksi kirkon takapihalle ei ollut vandaaleja eksynyt.

Uusi kämppä on kaksio, se on vähän kuin omakotitalo sellaisen kaksikerroksisen pienkerrostalon takapihalla. Talojen välissä on puutarha, jossa kasvaa omenapuu, kiivipuu (jossa on parin sentin kiivejä - ei vissiin kasva Saksan ilmastossa isommiksi) ja pari pientä lampea. Varsin rehevän viehättävä. Puutarhassa leikkivät naapureiden alle kouluikäiset pojat ja musta kissa :) Tuntuu kotoisalta. Vuokraisäntä asuu pihan toisella puolen, vaikuttaa ysmppikseltä ja sentään suoraan ei näy ikkunoista sisälle. Pientä vastoinkäymistä asunnon kanssa kuitenkin aluksi on ollut. Pesukone ei toimi, eikä nettiyhteys, kämpässä on kylmä ja haisee vähän homeelle. Se on vissiin ollut jonkun aikaa asumatta. Hirvittää minkälainen sähkölasku tulee kun kämpässä on sähkölämmitys, ei ole moisesta kokemusta. Vastoinkäymiset harmittaa kun kämppä ei ole ihan halpa, ja yksinään kun niitä vieraalla kielellä selvittelee, ne saa välillä hiukan suhteettomia mittoja. Mutta siippa tulee viikon päästä, siihen mennessä pitää saada netti kuntoon että hän saa tehtyä töitä, joten ei auta jäädä surkeuteen vellomaan. Ja ajattelin kokeilla tuoksukynttilöitä siihen haisuongelmaan :)

Muuton vuoksi en järkännyt mitään synttärikemuja - enhän tosin olisi mitään massiivisia ihmisjoukkoja voinut kutsuakaan kun sosiaaliset piirit on rajalliset. Mutta sopivasti muutamaa päivää aikaisemmin synttäreitään viettänyt tuttu saksankurssilta päätti juhlia lauantaina, joten sain hänen siivellään kuitenkin synttäribileet :) Meitä oli mukavan kansainvälinen kymmenen hengen joukko, taisimme kaikki olla eri maista kotoisin, saksaa ja englantia puhuttiin sujuvasti sekaisin. Juttelin mm. meksikolaisen pojan kanssa, joka tekee täällä väitöskirjaansa kaupunkisuunnittelun osastolla suurkaupunkien suunnittelemattomasta kasvusta. Mielnekiintoista. Ja kakkuakin tarjottiin. Kattoterassilta jatkettiin diskoon, joka oli tupaten täynnä ja volyymit sillä tasolla ettei juttelusta tullut mitään, joten väsymyksen nojalla lähdin hyvissä ajoin lampsimaan uutta kotia kohti. Kävelyyn meni kolme varttia, kämppä ei ole ihan lähellä keskustaa. Mutta pyöränrämällä pääsee hiukan nopeammin ja ratikalla vielä nopeammin. Pitää miettiä tuleeko hankittavaksi kuukausikortti julkiisiin. Ainakin ne pyörän jarrut pitää käydä korjauttamassa, kun ei itsellä ole täällä mitään työkaluja.

Sunnuntaina nukuin rauhassa pitkään, pyöräilin vielä siivoamaan vanhan huoneeni ja palauttamaan avaimet. Sitten tutustuin jalkaisin hiukan uuden kämpän ympäristöön: mistä löytyy lähin ruokakauppa, leipomo, pankkiautomaatti jne. Illalla järkkäilin kamppeet kaappeihin, juttelin veljen kanssa puhelimessa ja istuin hetken ihmettelemässä saksalaista televisiota ja neulomassa :) Erinomaisen ärsyttävää että kaikki sarjat ja elokuvatkin on dubattu. Mutta paikallisteeveetä jäin vähäksi aikaa katsomaan, kiva tietää hiukan paikallisista tapahtumista. Tuskin telkkua muuten tulee paljon katsottua. Radio on kiva olla olemassa aamulla kun keittelee kahvia.

Internetin toimimattomuudesta on se hyvä puoli, että jouduin raahaamaan takapuoleni yliopistolle. Näin proffankin sattumalta, sanoi oikein käsipäivää :) Muutin neljän hengen huoneesta kolmen hengen huoneeseen ja nyt minulla on enemmän pöytätilaa ja ikkuna. Aloite tuli yhdeltä kivalta kollegalta joka on koettanut pitää minusta ja sosiaalisesta elämästäni huolta :) Mikrotukihenkilö asensi kannettavani nettiin, joten minun ei tarvitse siirrellä tiedostoja kahden koneen välillä ja taistella saksalaisen näppiksen kanssa, vaan teen töitä suosiolla omalla koneella. Mutta nyt sitä on sitten kanniskeltava kodin ja työpaikan välillä. Tai no ei välttämättä, jos tekisi työt työpaikalla eikä enää kotona. Ainakin tämän viikon sitä voisi kokeilla, kun ei siellä kotona nettiäkään ole. Huomenillalla alkaa paikallisen kansalaisopiston saksankurssi. Eiköhän se taas tästä.

Ai niin, pistän tuonne kuvasivuilleni joitain kuvia taannoiselta "kotiseuturetkeltä" yhden suomalaiskaverin kanssa. Kuvissa Solitude-linna ja Stuttgartin vieressä sijaitseva Esslingenin sympaattinen kaupunki. Uuden kodin nurkiltakin ilmestyy pian kuvia kunhan kerkiän..